Kaupan alan analyytikko Arhi Kivilahti latasi viime viikolla Iltalehden haastattelussa poikkeuksellisen kovaa tekstiä Suomen ruokakaupoista. Kivilahden huomiot antavat aihetta kysyä, kuinka kovaa kilpailu Suomessa todella on ja kuinka paljon ylimääräistä suomalaiset vallitsevasta tilanteesta joutuvat joka päivä kaupan kassalla maksamaan.
Kivilahti pamautti haastattelussa, että IL:n tuoreimman hintakorivertailun voittaneella Lidlillä olisi varaa laskea Suomessa hintoja ”merkittävästikin”. Kivilahden mukaan kilpailu ei kuitenkaan ole Suomessa niin kovaa kuin esimerkiksi Saksassa, joten sen ei tarvitse.
Suomen ruokakauppa on Euroopan keskittyneimpiä: S-ryhmän ja Keskon yhteenlaskettu markkinaosuus on noin 82,5 prosenttia. Vuonna 2002 Suomeen tullut Lidl toi tilanteeseen edes pientä säpinää, mutta lopulta se on asettunut omaan lokeroonsa 9,5 prosentin markkinaosuudella.
Lidl tekee Suomessa parempaa tulosta kuin suurimmassa osassa muita Euroopan maita. Saksalaisketjun Suomen-toimitusjohtaja Conor Boyle itse selitti asiaa Talouselämälle huhtikuussa sillä, että on aivan eri asia tulla kilpailemaan markkinoille kolmanneksi toimijaksi kuin maahan, jossa jo taistelee seitsemän tai kahdeksan vahvaa ketjua.
Kesko ja S-ryhmä ovatkin tutkitusti maailman kannattavimpia ruokakauppoja. Ruuan hinnalla on siis varaa kilpailla ilman, että tuottajat joutuvat vielä nykyistä suurempaan ahdinkoon. Kun kaupat voivat rauhassa löllötellä vallitsevien hintojen kanssa, tavallinen suomalainen joutuu maksamaan enemmän.
Tilanteesta kertoo karulla tavalla myös se, miten Pohjois-Irlannista Suomeen Lidlin pomoksi tullut Coyle kertoi pari vuotta sitten yllättyneensä nähtyään, miten kalliita ruokakaupan hinnat Suomessa ovat. Esimerkiksi juusto on Coylen mukaan Pohjois-Irlannissa 30 prosenttia edullisempaa.
Vaikka Lidl kertoo haluavansa kasvaa Suomessa, analyytikko Kivilahti kyseenalaistaa väitteen. Hän epäilee, että hyvää tulosta Suomessa tekevän saksalaisjätin ei kannata haaskata liikaa panoksia näin pieneen markkinaan, vaan käyttää Suomessa tienatut rahat isommilla markkinoilla.
Saksassa hintoja pudottaa se, että maan kaksi suurinta halpakauppaa ovat todellisessa hintasodassa. Hintasodan merkitys on siinä, että se pakottaa muutkin kaupat tarkastelemaan omaa hintatasoaan.
Suomen kilpailutilanteen yksi ongelma on kaupan vertikaalinen keskittyminen. Suomessa kilpailijat eivät saa ostettua tuotteita tukusta järkevällä hinnalla, kun meillä on vain kaksi toimijaa ja Lidl, jotka tekevät omaa maahantuontia ja hankintaa. Jos S-ryhmä joutuisi myymään tavaraa ulos samalla hinnalla esimerkiksi Verkkokauppa.comille ja Tokmannille, peli voisi aueta.
Jos lainsäädäntöä ei tältä osin muuteta, hintakilpailun aikaansaamiseksi ei ole oikein mitään muuta vaihtoehtoa kuin toivoa esimerkiksi Lidlin verivihollisen Aldin hyökkäävän Suomen markkinoille. Valitettavasti Aldilla oli suomalaisille huonoja uutisia: se ei suunnittele laajentumista Suomeen, kuului vastaus Iltalehdelle.
Suomi on pienenä markkinana kaupan jäteille ei maksa vaivaa -osastoa. Se tarkoittaa, että hintasota tulee Suomessa pysymään paljon pehmeämpänä kuin monessa muussa maassa. Suomen tilannetta kuvaa karulla tavalla S-ryhmän mainoslause: Yhtä halpa kuin halvin. Miksi edes yrittää pudottaa hintoja liikaa, jos tämäkin taso riittää ja markkinaosuus K-ryhmään verrattuna vain kasvaa?
